Valokuvausta ja tunnetaitoja
Näkyväksi tuleminen ja tarve yhteyteen toisten kanssa on kaikkien ihmisten tärkeimpiä perustarpeita. Jos yhteyttä muihin ihmisiin ei synny, on yhteys itseenkin olematon. Luontainen yhteyden etsiminen alkaa ihmislapsella jo kohdussa, kun sikiön aistii äitinsä ja ympäröivän maailmansa tunnetilaa. On ihmeellistä, miten heti synnyttyään lapsi hakee katsekontaktia lähimmäisiinsä ensi hetkistä saakka. Tästä eteenpäin kiintymyssuhteen laatu, lähellä olevien aikuisten ja sisarusten kohtaamisen taidot, kaverisuhteet, muut kohtaamiset ja parisuhdekokemukset muovaavat näkyväksi tulemisen ja yhteyden kokemuksiamme.
Yhteyden rakentamista tunnetaitojen ja valokuvauksen avulla
On siis paljon tekijöitä vaikuttamassa siihen, kuinka tulemme kohdatuksi, nähdyksi ja kuinka lopulta kohtaamme itsemme. Vaikka olosuhteet olisivat varhaislapsuudessa lapsen kasvulle ja kehitykselle myöhemmän elämän kannalta suotuisat, jossain kohtaa moni kokee yhteyden katkeamista ja näkymättömyyttä. Erityisen kipeää tekee, jos lähellä olevat eivät näe ja kohtaa. Lohdullista kuitenkin on, että elämän eri vaiheissa on mahdollisuus eheytyä ja löytää kadotettu yhteys itseensä.
Vanhempana ja nuorten kanssa työskentelevänä olen pohtinut paljon näkyväksi tulemisen ja yhteyden teemaa sekä omien lasten että asiakkaideni käänteissä. Nuoruus on elämänvaihe, jossa rakentuu uudenlainen yhteys itseen ja toisiin. Halu auttaa nuoria johdatti minut alkuvuodesta uudenlaisen työotteen äärelle, jossa saan yhdistää eri alojen ammattitaitoani. Eräänä aamuna meikatessa syntyi idea Voimaryhmistä. Kehittämäni Voimaryhmä tarkoittaa nuorille suunnattuja ryhmiä. Niissä tunnetyöskentelyn, kehollisten sekä valokuvauksellisten menetelmien kautta pystyn tukemaan nuorten itsetuntoa. Omatkin lapseni ovat saaneet myös kodin ulkopuolista tukea omissa nuoruuden haasteissaan ja elämänpoluillaan, joten idean taustalla oli lisäksi vahva halu antaa maailmalle takaisin päin.
Voimaryhmät, tunnetaitoryhmät
Voimaryhmien osallistujat ovat olleet yläasteikäisiä ja toisella asteella olevia nuoria. Ryhmissä etsitään yhteyttä itseen ja muihin muun muassa tutustumalla tunteiden tehtäviin, kehoyhteyteen, vireystilaan ja perustunteisiin. Pyrin luennoimaan mahdollisimman vähän ja teemmekin yhdessä harjoituksia esimerkiksi kehoyhteyteen liittyen. Muukin toiminnallinen tekeminen korostuu, kuten omiin vihkoihin askartelu päivän aiheeseen liittyen. Yhdessä tekeminen rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä luo itsessään yhteyttä myös muihin. Jaan usein avoimesti omia kokemuksiani haastaviin elämänkohtiin liittyen, mikä lisää osallistujien rohkeutta avata myös omia ajatuksiaan. Yhteinen rehellinen jakaminen saattaa johtaa siihen, että ymmärrys omista tunteista ja olemisestaan helpottuu. Eräs nuori kertoi vasta minulle oppineensa sietämään ryhmässä jaetun tiedon ja harjoitusten tuella tunnetilaansa niin, ettei enää ole pakko viillellä syvän ahdistuksen vallatessa, kun tilalla on nyt keinoja sietää hankalia oloja. Paras palaute minulle onkin, kun ryhmässä opetellut keinot siirtyvät käyttöön nuorten arjessa.
Valokuvaus itsetunnon vahvistajana
Kun maailma on täynnä muokattuja ja täydellisiä valokuvia ja selfieitä, voi olla hankala jäsentää, miten valokuvaus voi toimia itsetuntoa nostattavasti. Mutta kyllä vain, voi se! Olemme kuvanneet nuorten kanssa heidän omilla kännykkäkameroillaan eri perustunteita ja käyneet kuvista heränneitä ajatuksia yhdessä läpi. Olen lisäksi kuvannut nuoria heidän toivomillaan tavoilla siten, kuinka he ovat halunneetkaan tulla nähdyksi. Olen kuvannut nuoria esimerkiksi alikulkutunneleissa, soramontulla tai koululuokassa. Olen kuvannut nuoria, jotka ovat halunneet löytää uuden puolen itsessään tai vahvistaa piilossa olevaa. Kuvaamisen jälkeen olemme katselleet kuvia ryhmässä, mikäli kyseinen kuvattava on halunnut. Tämä on tapahtunut kertoen kuvattavalle myönteisestä näkökulmasta, kuinka me muut katsojina hänet näemme. Kuvattava ei välttämättä ole ensin nähnyt itseään kuvissa kauniina tai arvokkaina, kuvat ovat jopa saattaneet hävettää. Ja näistäkin tunteista on puhuttu. Kuvien katselukokemus on kuitenkin kääntynyt voimaannuttavaksi sen jälkeen, kun kuvia on katsottu ja ryhmäläiset ovat sanoittaneet sen hyvän ja kauneuden, jota kuvattava ei itse ehkä vielä näe. Näin on käynyt tähän mennessä aina. Näissä prosesseissa mukana eläminen ja rinnalla seuraaminen ovat olleet merkityksellisiä myös minulle. Kiitos upeiden, rohkeiden ja heittäytyvien nuorten!
Yhteys itseen ja muihin löytyy kääntymällä rohkeasti itseään kohti. Kun sen uskaltaa tehdä, uudenlainen ja vahvempi yhteys itseensä, tunteisiinsa ja kaikkeen olevaiseen mahdollistuu. Ja kuten todettua, yhteyden voi löytää myös valokuvauksen avulla. Tässä tekstissä käyttämäni kuvat ovat osa omaa henkilökohtaista prosessiani. Olisin halunnut toteuttaa nämä kuvat jo yli vuosi sitten kirjoittaessani ensimmäistä blogitekstiäni, mutta oikea aika kuvauksille sattui vasta tänä syksynä. Kuvien kautta olen halunnut prosessoida omaa elämäni syklisyyttä toukkavaiheesta syntymään ja vapauteen. Hauskaa ja mielenkiintoista on ollut todeta, että kuvien aihe on ollut syksyn aikana jälleen ajankohtainen elämäntilanteeni muuttuessa ja uutta syntyessä.
Mitä mieltä sinä olet ajatuksesta, että kuvaaminen ja kuvattavana oleminen voi hoitaa, eheyttää ja vahvistaa? Kommentoi alle!