Synty -polkuni henkilökuvaajaksi
Läheiseni muistutteli vastikään kysyneensä minulta vuosi sitten, enkö haluaisi rakentaa valokuvaamisesta enempää harrastamisen ja satunnaisten tilauskuvauksien sijasta. Olin vastannut kieltävästi perustellen, että haluan säilyttää intohimoni kuvaamiseen. Koin rakastavani yhteyttä luontoon niin paljon, että pelkäsin vaarantavani luovuuteni käyttäessä kameraa enemmän kuin omaksi iloksi. Lisäksi koin elämän hyväksi juuri sellaisenaan. Mutta sitten koitti syksy ja kuukaudet alkoivat muuttaa jotain minussa.
Talvi oli pysähtymisen ja seisahtumisen aikaa. Tunsin olevani toukka, joka on pimeässä kotelossa. Samalla luotin asioiden aikanaan selkiytyvän, kun elin pimeää aikaa. Oman identiteetin hiljaisen työstämisen lisäksi moni elämän osa-alue tuntui todella raskaalta ja kaikki oli kovin harmaata toukalla kotelossa.
Pimeimpinä päivinä vain olin. Jotain täytyi sisälläni kuolla, että uutta pääsi syntymään. Päiväkirjamerkintä 7.3.2022: ”Minulla ei ole voimaa kuvata rumia asioita. Luonnon kauneus auttaa jaksamaan ja pitämään kiinni reunoista, kun tunnen hukkuvani mustaan.”
Tämän postauksen kuvat ovat osaa loppunäytön yhtä kuvasarjaa Naisen itsetunto.
Valokuvaajan koulutuksella henkilökuvaajaksi
Keväällä valokuvaajan ammattitutkinnon loppunäytön suoritin itselleni yllätykseksi henkilökuvauksesta, vaikka aiemmin tai opintojen aikana henkilökuvaus ei erityisemmin vetänyt puoleensa. Inspiroiduin kovasti ajatuksesta kuvata naisen itsetuntoa ja loppunäyttöön kuvasin viisi kuvasarjaa vauvasta 80-vuotiaaseen naiseen. Henkilökuvaus ihmismielen ja tarinoiden kautta kosketti.
Yhteys toiseen ihmiseen valokuvatessa oli niin kaunista ja vahvaa.
Valon lisääntyessä loppukeväästä valo alkoi kuulta kotelon seinän läpi ja yhtäkkiä seiniä ei enää ollut. Kuvasin silkasta ilosta enkä enää koulua varten. Valosta ilahtuneena näin mahdollisuuksia, joihin tartuin innolla. Tapasin ihmisiä, perhosia polullani, joiden kautta pääsin takaisin lähemmäksi itseäni.
Alkoi kesä ja luomisen energia oli kaiken päällä. Kuvasin ja ideoin, hellepäivinä istuin sisällä pyykkikasojen keskellä läppärini kanssa. Iltaisin ja öisin kuvasin. Ammensin luovasta lähteestä, joka ei ehtynyt. Päivä päivältä ja viikko viikolta aloin nähdä, millaista omanlaiseni valokuvaaminen on tässä kohdassa elämääni.
Aloin nähdä selvemmin, miten haluan valokuvaamisellani auttaa muita, tarjota näköistäni valokuvauspalvelua. Tosin välillä havahduin kyseenalaistamaan tekemisiäni. Mutta koska luomisen energia oli niin korkealla, se nitisti sisäisen kriitikkoni ajoittaiset kyseenalaistamiset. Luomisvoimien äärellä ei onneksi kuule kovin hyvin omia epäilyksen kuiskimisia, kun tekeminen on kevyttä. Nautin omassa kuplassani muiden lomaillessa.
Ei pelkkää henkilökuvausta, vaan syvempää tunnetta ja yhteyttä
Elämän syvimmän merkityksen koen olevan toisten auttamisessa, ilon tuomisessa muille. Koen, että tätä tarkoitusta palvelee Voima Sinussa -kuvauskonseptini: ihmisen voiman näkyväksi tuomista elämän eri risteyskohdissa.
Molemmissa ammateissani, sekä sosiaalityöntekijän että valokuvaajan työssä näen paljon samankaltaisuutta. Molemmissa on oleellista kyky ja herkkyys kohdata toinen ihminen. Myös henkilökuvaajan roolissa tarjoan tukea ihmisyyden jatkuvassa kasvussa, näkyväksi tekemisessä ja oman voiman vahvistamisessa. Olematta ylhäältä päin jakeleva neuvoja, vaan vastapuolen kanssa samalla viivalla oleva inhimillinen olento omine vahvuuksineen ja säröineen.
En koskaan aikaisemmin haaveillut valokuvaajan työstä tai yrittäjyydestä. Vuosikymmenten aikana omaa sydäntäni olen oppinut kuitenkin kuulemaan, jos sillä on asiaa. Polku on johdattanut risteykseen, jossa kotelon piilosta on nyt lennähtänyt perhonen. Se on Voima Sinussa ja minussa. Luonto meissä, joka säännöllisesti uudistuu antaessamme sille mahdollisuuden.
Miten sitten kävi luontosuhteeni, intohimoni valokuvaukseen? Välillä pitkin valokuvaajan opintojani tunsin kummankin olevan vaarassa tukahtua. Valokuvausopinnoissa kehittyminen tapahtui välillä epämukavuusalueella ja kuvista saatu kritiikki oli toisinaan perusteluistaan huolimatta kovaa.
Lopulta uudet opit ja kouluvelvoitteista vapautuminen saivat minut arvostamaan yhä enemmän voimakasta suhdettani luontoon, jonka näen nyt entistä syvemmin, myös meissä kaikissa ihmisissä. Suhteeni valokuvaukseen on muuttunut tietysti ammatillisempaan suuntaan, mutta silti otan kameran käteeni myös vapaa-ajalla luonnossa kulkiessani.
Luonnon alkuelementit eli tuli, vesi, maa ja ilma ovat Voima Sinussa -kuvauksissa keskeisessä ja kuvauksellisessa roolissa. Ilman näitä painotuksiakin voi silti Voimakuvia kuvata. Suhteestani luontoelementteihin kirjoitan joskus vielä oman postauksen.
Tämä on kappale tarinaani. Sen ulkopuolelle jää paljon elettyä elämää, joka on luonnollisesti myös vaikuttanut siihen, kuka olen tänä päivänä. Haluatko sinä kertoa minulle oman tarinasi? Jos koet olevan sen aika, kuvaisin sen mielelläni!
Vahvatunteisia henkilökuvia yrittäjälle
Lopuksi vielä palaute kesän Voima Sinussa -kuvauksessa kuvaamaltani yrittäjältä, kakkuveistäjä Venlalta. Hänen kuvansa suunnittelimme ja toteutimme Tuli-teeman mukaisesti:
”Tämän kakun luomiseen vaikutti vahvasti aiemmin kesällä kokemani Voima Sinussa -kuvauskokemus, joka vahvisti tiettyjä tunteita ja palasia omaan itseeni liittyen.
Tunnen syvää yhteyttä menneisiin aikoihin, tällä tarkoitan historiaa pitkälle vuosikymmenten-, satojen- ja tuhansien taa. Herkistyn tosi helposti noita aikoja ajatellessa, vaikken siellä ole koskaan ollutkaan, ainakaan Venlana, ehkä jonain toisena.
Tämä teos syntyi niistä fiiliksistä mitä luomishetkellä koin itsestäni. Rakastan kultaa, värikkäitä kiviä, vahvoja värejä ja saan niistä voimaa-. Itse näen tämän juurikin sellaisena hengellisenä kivenä, muistona menneistä kodeista.”
Mikä palaute! On valtavan upeaa päästä valokuvatessa toisen ihmisen luomisprosessin jatkeeksi ja osaksi. Palaute vahvistaa tunnettani siitä, että olemme myös ihmisinä yhtä. Yhtä luonnon energiaa ja voimaa.
Voimaa ja iloa sinulle siihen polkusi kohtaan, missä juuri nyt oletkin!